Mitäpä veikkaat arpakuutio?

No niin, nopea tilannepäivitys kaiken muun säheltämisen keskeltä: työpaikalta sain siunauksen lähtee Stuttgartiin jälleen ja ilman, että työsuhde katkeaa. Marras-joulukuulla varusmiehet on kuulemma sen verran paljon pois varuskunnasta, että pärjäävät pienemmälläkin miehityksellä. Jatkon kannalta kuviot on firmassa sit muuten auki, määräaikaisten tarpeesta ei ole tietoa ennen kuin lähempänä vuodenvaihdetta. Jää nähtäväksi siis, mitä tehhään ens vuoden puolella. Kohti uusia kuvioita jälleen, ehkäpä.

Kuva: Aamulehti

Saksan rekryprosessissa on ilmennyt pieniä vastoinkäymisiä, kun yliopistolta ilmoitettiin, etteivät he suoranaisesti tue töihin lähtöä. Tai siis, saa lähteä, jos opinnot on sellaisessa vaiheessa, ettei tarvitse kinuta mitään erikoisjärjestelyitä kurssien suorittamiseen. Joo, näen kyllä opettajien pointin tässä asiassa, mutta aika ihmeellistä, että opiskelijoiden kansainvälistymistä ei Erasmuksen ja muiden vaihtohässäköiden ohessa tämän enempää kannateta. Toivotaan kuitenki, että löytyy hyviä hakijoita, joko meiltä tai muista yliopistoista ja korkeakouluista.

Kotona ei kummempia varmaan oo puuhailtu. Aamuvuorojen jälkeen nukuttaa sen verran pahasti, että illat menee melkosessa koomassa. Yks leipomiskokeilu tuli silti taas tehtyä, tällä kertaa mokkapalojen (ilman mokkaa, kun en osaa keittää hyvää kahvia tuolla kahvipannulla, joojoo, opettelen sen joskus) teossa

1) pelti oli niin vino, että taikinat valui enempi toiselle puolelle,

2) meinasin räjäyttää mikron, kun sulatin kuorrutetta varten voita sen verran uudessa kipossa, et siinä oli pohjaan unohtunu kaupan varashälytintarra, ja

3) kuorrute ei kovettunu oikein kunnolla, vaikka jäähdytettiin niin pihalla kuin jääkaapissakin.

Muru on värkkäillyt tauluja seinille ja yläkertaa kuosiin muutenki. Makkarin nurkkaan ilmesty nyt lopulta se "meikkauspöytä", jota varten mun pitäs varmaan opetella meikkaamaanki. :D Tarvii tuunata joku penkki sinne tässä, tuumin maalailla yhen puutuolin tässä iltojeni ratoksi...

Janin taiteilemia vihaisia lintuja.. Ei taida mun maalaustaidot ihan tällaseen riittää! :D

Uusi viikko, vanhat kujeet

Easy living, tai jotain sinne päin... Ei paljoa olla hötkyilty täs, tai en ainakaan mie. Lauantain setit otti kai sen verran voimille, että koko sunnuntai meni koomaillessa ja maanantai palautuessa. :D Oli mukava nähä kavereita ja jutella kunnolla, ja tulipa sit sanottua heipat maailman toiselle puolelle lähtevällekin. Sniif... Sisko valmistautui keskiviikon kirjoituksiin, kämppä oli suurin piirtein samassa jamassa kuin mihin se toissa perjantaina jätettiin (isompi tiski vaan).. sunnuntaina pitäs saada kämppä muuttokuntoon, eli saa sielä vielä tovin huhkia.

Tampereen reissu tehtiin Mikon pikkuveljen just hankkimalla Miniminiminiminiminillä, aika makia oli kyyti! Ja sielä oli ihan mukavasti tilaa neljälle hengelle, en olis uskonu... Enpä muista kovin usein kiljuneeni ihan spontaanisti auton kyydissä, mut lauantaina kiljuin, kun Mini taittui sen verran tiukasti nopeisiin käännöksiin, et ite ei pysyny vauhdissa mukana. Kyllähän se pienen, suorastaan Minikokoisen autokuumeen jätti, ja voipi olla, että ens keväänä meiänki autotallista löytyy Minipossu. Nimittäin samasta kodista olis ehkä toinenkin rakas autolapsi lähtemässä uuteen kotiin, ja alustavaa kyselyä meidän halukkuudesta tuli jo lauantaina. Saap nähä. :)

Minipossu ja Iitu-possu. Kiitos Susse kuvasta!

Töissä on toinen viikko alkanu hieman vähemmän hektisissä tunnelmissa, kun ei ihan niin pahasti oo semmonen hukkapallo-olo. Tänään nyt sit lopulta ajattelin pudottaa pommin ja ilmoittaa lähteväni tasan kahden kuukauden päästä Stuttgartiin... Jännittää kyl, mikä on reaktio :S Noiden "päivätöiden" lisäks melkoisen paljon aikaa tuntuu menevän myös rekrytointeja ja konsepteja ja milloin mitäki Saksan reissun juttua pohdiskellessa ja sähköpostitellessa. Glögi-kollega tekee kyl ihan järjettömän määrän töitä asian eteen kans, toivottavasti nää jutut ees jotenki on hyödyksi hänen lopputyöprojektissa... omasta lopputyöstäni en ees jaksa mitään kommentoida, kun se nyt ei mihinkään edisty. Ehkä se ottais uutta vauhtia sit tän vuoden torin myötä.

Toritunnelmaa Stuttgartin alkuillasta 2012, kuva Jouni H.

Täällä ollaan!!

Hohhoijjaa kun on pitäny hoppua ja kiirettä ja stressiä ja ja ja ja. Mutta tavarat on saatu entisestä residenssistä raahattua tänne kotikolhoosiin, ja suurimmaksi osaksi ne on löytäneet jo paikkansakin kämpässä. Aika mahtavaa. 

Makuuhuone koki pienen muutoksen tuossa heti viime viikonloppuna, kun suinkin muuttokuorma ja Ikean laatikot oli kämppään saatu sisälle. Sisäkatto piti ottaa alas, että sen sai niitattua kunnolla kiinni (meinasi vähän keskeltä repsottaa, kun liian lyhyillä niiteillä yrittäneet edelliset asukkaat sitä kiinnitellä), sit tapetoitiin pari seinää, laitettiin johtokourua lattianrajaan ja koottiin laatikostot ja vaatekaappi. HUH! Extreme makeover about vuorokaudessa. On toi mies kyllä kätevä. <3

On muuten sit laatikkoo!

Tosta tapetista tuli kyl retee..

Iltavalaistuksessa..

Mie luulen et Mikko ei hirveesti mua aina oo kiitelly kun oon patistanu siivoomaan millon mitäki nurkkaa tai komeroa, mut kyl nyt passaa kun on oikeesti siivottu ja tehty roskakuormaa niin Majassa kuin Pajassakin. Aika onnelliselta tuo miekkonen eilen näytti, kun siivoiltiin Paja (=talli) kans "tuparikuntoon" baaritiskeineen yms., talven polttopuut koottuna liiteriin ja melkein kaikki lelut pihassa..

Tässä kaiken muun ohella on sit tullu keiteltyä omenahilloa (nam), karviaismehua (nam), leivottua marjapiirakkaa (Mikko väitti, että toi kiertoilmauunin pelti ei oo isompi ku mun tavallisen uunin pelti, mut ihan taatusti on! :D Ei tullu yhtään niin paksua marjapiirakkaa ku aikasemmin..), ernu:n tiikerikakkua ja nyt viikolla vielä omenacookieseja. Pienesti stressaavaa tuo muuttaminen ku tarvii taikinaterapiaa??

Hillon keittelyä :P

Omena-kaneli-vaniljahilloa, nam!

Erilaisten nuorten tiikerikakkua... vierasvaraksi pakkaseen!

Omenacookies

Työt alkoi maanantaina varuskunnalla, ja voin sanoo et kiirettä pitää. Tuntuu vähän hölmöltä kun melkeen joka asiaan tarvii opastusta ja joutuu kyseleen ihan hölmöjäki kysymyksiä, mut ei kai sitä muuten paikan käytäntöjä opi.. Perehdyttäjä vaihtuu melkeen joka päivä, mutta suurin piirtein oon jo kartalla, et mitä missäki vuorossa tehdään. Aamuvuoroihin herääminen on raskasta, ja pimeellä ajaminen vielä raskaampaa, mut ei voi mitään, näillä mennään. Työporukka vaikuttaa kuitenki tosi mukavalta ja rennolta, nii eiköhän tuolla viihdy. :)

No nii, tässäpä viimesimmät.. Nyt on nettiki talossa, ni tulee päivityksiäkin taas tiuhempaan. Huomenna luvassa illanviettoa indacity, ja palailen sunnuntaina omiin nurkkiin, heisss!

Viimesiä viedään

Tavarat alkais olla laatikoissa ja pusseissa pikku hiljaa, kämppään ei oo jäämässä kuin siskon tavarat. Sen isompaa siivousta tässä on vielä aika turha tehdä, kun sitten vielä loppukuusta pitää tulla tekeen loppusiivous siskon kaveriks, tsekata damaget ja koettaa luistella niiden korjauksen kanssa sieltä missä aita on matalin..

Aika hyvin noi ylimääräset roinat on menny kaupaks. Soffa, ruokapöytä, astianpesukone.. Eihän niistä isoja pyyntejä voi tehä, mut ainaki muutama pelimerkki käytettäväks uuden kodin laittoon ja muuhun sellaseen (ei toivottavasti auton korjaamiseen, kopkop, koputetaan puuta).

Tänään on sanottu heipat työpaikan kokille, ja äääh kun mie oon niin herkkis, kun aina itkettää noi jäähyväiset. Viimeksi vollotin kans, kun pomon kanssa kaulailtiin ennen sen lomille lähtöä. Ei niin pitkäaikaseksi tarkotettu työkeikka venähtiki sit kolmen vuoden extraamiseksi ja määräaikaisuuksiksi, eli ei nyt ehkä ihme, jos oli jo ehtinyt kiintyä työporukkaan. Huomenna taitaaki tulla sit muistutus siitä, ettei sielä aina niin kivaa ookkaan, kun oon VMP:n eläkeläisvahvistuksen kanssa päivän kaksin töissä... Noh, ehkä se ei haittaa tolleen viimesenä työpäivänä, vaikka lähteeki himaan sit vähän takki tyhjänä.

Tässäpä nämä, seuraavan kerran bloggaillaan sit kotikolhoosista jahka jossain vaiheessa saadaan nettiä kehiin. Joo ja yritän ottaa kuveja, mut niiinmuttaku kamera on aika paska ja kännykän kamera vielä paskempi......... :D Ciao baba!

Fasanenhof etupihalla

Toisten takapihoilla lentelee kolibreja (ihan kiva, Sara...), mut meiän etupihalla hengaa fasaanipariskunta. Tsiiisus, et niistä lähtee järkyttävä rääkyminen. Ja joo okei, ehkä mie en tiedä mitään järkyttävistä meteleistä, jos siis kysytään "Fasanenhofin" Eevikseltä. ;)

Irtiottoja muuttohommista

Viimeistä viikkoa Mansesterissa viedään, aamuvuoroa töissä ja kaikenlaista hommaa sitten "iltavuorossa" kämpillä ja etenkin kämpän ulkopuolella.. Eilen käytiin Bauhausista hakeen tapettia makuuhuoneeseen, ja onhan se printti vain komia. Passaa meän mustavalkoteemaan ku nenä päähän, toivottavasti näyttää myös isossa seinässä hyvältä.

Valkeakoskella tuli pyörähdettyä myös, hyvät nauruterapiat oli kyllä kahvin ja pullan lisäks.. Jotenki kauheella kiireellä yrittäny nähä mahdollisimman paljo kaikkia kavereita täällä, kun sitten myöhemmin matkaa on enempi lähtee tosta vaan kahvittelemaan.. Ja jotku onnelliset lähtee Ausseihin ni eihän niitä näekkään ku joskus valovuoden päästä, voi surku ja ikävä.

Tälle päivälle töiden jälkeen olin varannu murun koko päiväksi mun seuralaiseksi, vähän suunnitellu jotain pientä ohjelmaaki ja sen sellasta. Eihän se ihan niinku Strömsössä menny, kun iltapäivä alkaa vierailulla Autovahinkokeskukseen varaosa-auton tsekkausta varten... :D mun suunnittelemat aikataulut vähän kusahti mut ei se loppujen lopuksi sit haitannu edes. Eiköhän noi autot kuitenki aika läheisesti kuulu tähän Pajan&Majan lifestyle-osioon, ni ei tämmönen pieni poikkeama suunnitelmasta oo mikkään!

Enikeis, meän "parisuhdelaatuaikapäivä" alkoi sillä, et kuskasin murun Tampereen linja-autoasemalle.. :D Ei, en laittanu Mikkoa seuraavaan ihan mihin tahansa lähtevään bussiin, vaan kyseessä oli nostalgiatyyppinen päivän aloitus, viitaten siis meidän ensimmäiseen tapaamiseen ja treffeihin. Siitä OLI tarkoitus mennä samoja ekojen treffien jälkiä kahvila nro 1:een Tuomiokirkonkadulle, mut kun aikataulu vähän repsahti niin mentiinki suoraan syömään (mikä ei kuulunu 1.deittien ohjelmaan, sillon ei muistanu syödä koko päivänä...). Hämeenkadun New Yorkissa oli oikein makoisat eväät, en muista syöneeni yhtä hyvää burgeria ja ranskalaisia aikoihin, tai ehkä ikinä. Sieltä suunnaksi otettiin Siperia ja entinen Wayne's, jossa ollaan istuskeltu aiemminki ja lopulta sit leffaan kattoon "Miss Farkku-Suomi". Leffa oli hyvä, ilta oli mainio, seura parasta. <3

Huomenna jaksaa taas alkaa pakkaamaan laatikoita ihan uusilla voimilla.. No okei, päikkärit saattaa tulla tarpeeseen, mut se nyt kuuluu aamuvuoroviikolla melkeinpä jo käsikirjoitukseen. Tekniikkatreenit vielä illasta ni jo on taas aktiviteettia kerrakseen.

Mikäs se viikonlopun toteutunut agenda sit olikaan...

Tän viikonlopun ohjelmassa on ollu siivoamista (possunpunainen mikrokuituliina oli liki koko sunnuntain mun käden jatkeena, ja vieläki jäi pyyhittävää), raivaamista ja vaatekaappien pistämistä osiin, "pienehköjä mielipide-eroja" sisustuksessa sekä laatikoiden purkua siihen pisteeseen asti, että huumorintaju loppuu eikä uutta kuulemma saa "sieltä v*tun Ikeasta" vitosella. Keskeneräisyys ahdistaa, kumpikin kämppä on ku pommin jäljiltä, perjantaihin mennessä pitäs tehä sitä ja tätä ja työtkin alkaa jo 17.pvä uudessa paikassa...

Mut on tän viikonlopun ohjelmassa ollu myös kivoja vieraita ja kylästelyä, kahvittelua (Iitu laittaa kahvipannuun veden ja pannun hellalle, muru tekee loput :D), saunomista, olustelua omassa autotallibaarissa (saanks mie jo sanoo sitä myös miun "omaks", en tiä...), hyvästä kirjasta nautiskelua ja murun kanssa yhdessä tekemistä, yhdessä nauramista ja yhdessä suunnittelemista. Niin ja liinavaatteiden taitteleminen vaatekaappiin tais aiheuttaa kevyen zen-tilan tai sit muuten vaan kooman. Hih. Sujuu se sunnuntaiaamu niinkin, kun ei uni enää tule.

Kyl mie jo ootan, et tää muutto ois saatu alta pois ja kämppä kuosiin.. Kauheestihan noita projekteja tuntuu tulevan lisää ja lisää, ihme ettei hihat oo palanu vielä tän pahemmin kummallakaan. Muru on luvannu lomaviikollaan järkätä noita kriittisimpiä projekteja kuntoon, niinku esim. makuuhuoneen sisäkaton remppaamisen ja talven polttopuiden hoitamisen, ja oonhan mieki sit kuvioissa mukana sillon kun en töissä ole ettei kaikki nyt ihan yksin toisen niskoille jää.. Sit kun kotona alkaa näyttää edes kohtuullisesti siltä, että sitä voi muillekin kuin perheenjäsenille esitellä, ni täräytetään kunnon tuparit, se on lupaus. :)

 

TGIF

Levoton työpäivä takana päin (enää viisi jäljellä!!), ja kunhan muru töiltään ehtii niin suuntana olisi uusiomakotikolhoosi.. Molemmilla autot täynnä mun kamoja, thank god nää alkaa vähenemään pikku hiljaa ja oikeestaan vaan isoimmat romut jää sit ens viikonlopulle. Ennen illan starttia kotio päin ehtii kuitenki hienosti vielä pikku päikkäreille, pakkaamaan viikonlopun kamat, ei-niin-luotettavaksi makutuomariksi ystävälle keskustan vaatekauppoihin sekä puoleksitoista tunniksi taekwondon potkutreeneihin. 

Viikonlopun suunnitelmana olis ainakin koittaa purkaa vähän jo laatikoita, puuhailla jotain josta tulis kotoisa olo, poimia omenoita ja nukkua ja saunoa. Saa nähä miten loppujen lopuks sit käy, kuitenki paahdetaan taas tukka putkella pitkin Pirkanmaata eikä siltikään ehditä käymään jokasessa paikassa, missä olis pitäny. :D

Muuttopuuhia

Laatikkoa laatikon perään, säkkejä niin kierrätykseen, roskikseen kuin muuttoauton kyytiinkin.. Kenen nämä kaikki tavarat muka on, ei kai viiden vuoden aikana näin paljoa ehdi roinaa kertyä?!? 

Ihan uskomaton määrä kaikkea mättöä, ja vähän hirvittää et mahtuuko kaikki se tavara kotikolhoosiin, ja jännittääki hieman et miten nää romut (tai "aarteet", Mikon mukaan) asettuu sit kokonaisuuteen siellä päässä... 

Ens viikko asustellaan vielä laatikoiden keskellä, mut sit perjantaina pitäis olla mun osalta omaisuus paketissa ja pakettiautossa, ja pääsee asettuun yhteen paikkaan lopultakin. Aika hiton jee (vaikka pikkusen jännittääki). :)

Testing, testing, 1-2-3, 1-2-3....

Asetuksien säätelyä tässä nyt alkuun, ehkä piakkoin jotain oikeetakin julkaistavaa!