Syyskooma

 

Photo: deviantart.com

Miusta on vissiin tullu "etelän vetelä", kun eijjjjaksa. Ihan ihme kooma ja väsymys ja lamaannus. Ei saa mitään irti oikein mistään. Tai ainakaan enää vapaa-ajalla. Töissä kyllä paahdetaan niinku ennenki, kunhan sinne eka päästään, ja joulutorijuttujakin jaksaa pyöritellä (sen verran kuin annetaan työkaluja niiden pähkäilemiseen).. Mistä lisää virtaa?

Kaivelin neulontavermeet esille tos nyt viime viikolla kuitenki, ja villasukkatehdas on iltaisin käynnissä silloin kun jaksaa keskittyä laskemaan silmukoita. Jos vaikka muutamat joululahjasukat sais aikaseks, lahjan saajat on vielä vain mun tiedossa (joulupukkikaan ei tiiä!). Yhenlaista pääntyhjennystähän tuo neulominenki on, ja ihan kivaaki puuhaa pitkästä aikaa. Vähän kausittaista toi mun käsityöharrastus kyl on ollu, mut oon ihan iloinen siitä, ettei se koko innostus kuollu ala-asteella, kun en saanut neulottua ainuttakaan tasaista kappaletta. Aina oli liikaa silmukoita tai liian vähän, en tajuu mitä yliluonnollista niiden kanssa aina tapahtu?? :D

Tampereella piipahdin torstaina, kun oli ensimmäinen arkivapaapäivä, ja oli mukava nähdä vanhoja työkavereita, ystäviä ja nykyisiäkin työkavereita. Viikon päästä sunnuntaina olis lisää ystävämeetingiä tarjolla, hooray! Muksut tuli perjantaina syyslomille tänne, ja tuolloin sunnuntaina olis sitten palautus. Kattellaan miten viihtyvät, kun kuitenki meillä molemmilla on töitä koko ajan. Eilen tuli Saaraki sit yökylään, ja kiva kun noista on seuraa toisilleen.. tehtiin viimesistä omista omenoista kaurapaistosta ja vaniljavaahdot siihen kylkeen, tänään vois tehhä vaikka sämpylöitä noille leivänmussuttajille...